Parantelin päivällä windom-antennini sijoittelua. Tuntui paranevan huomattavasti, kun se siirrettiin vähän kauemmas talosta. Särinät ja surinat vähenivät. Sain illan päätteeksi 10 MHz:illä A4HXR:n, eli yhteyden Omaniin. Eka pile-up 20 vuoteen...no, ei siellä tuntunut ihan ruuhkaa olevan, mutta vastapuolella oli vaikeuksia kuulla signaaliani. Ei ihme...antennifarmini ei vielä(!) ole kovin optimaalinen.
Odotan kovasti sitä, että saisin laitteeseeni kunnon suotimen...selviäisin paremmin 20- ja 40-metrin bandeilla ja ruuhkaisista pile-up-tilanteista. Ilman suodatinta WARC-bandit tuntuvat kivoilta, kun ne eivät ole niin ruuhkaisia.
Showing posts with label Suomenkieliset. Show all posts
Showing posts with label Suomenkieliset. Show all posts
Saturday, 26 February 2011
Tuesday, 22 February 2011
Taittodipoli 20 metrille
Tein taittodipolin 14 MHz:ille killusta ja suojaputken palasista. Johtojen väliksi valitsin 30 cm. 4:1-baluni ja syöttöjohtona RG58. Pätkin antennia yläkerran testipaikalla hieman liian lyhyeksi...huomasin sen, kun SWR nousi kahteen, kun vedin antennin männyn ja telkkariantennitelineen väliin. Joudun siis käyttämään sitä virittimen kanssa, vaikka yritin sitä välttää. Jälkeenpäin kaverit sanoivat, että niin kuuluukin käydä...
Antennin toinen pää on noin 12 metrissä ja toinen noin 10 metrissä, vedetty pohjois-eteläsuuntaan, eli parhaiten antennin pitäisi toimia itä-länsisuunnassa. Käytännössä siis aamulla itään ja illalla länteen. Tonttini on loivalla mäellä, joten en saanut siitä täydellistä eznec-mallia, mutta opettelinpa siinä sivussa tuon antenninmallinnusohjelmankin käyttöä. Eznecin kertomat SWR-lukemat eri bandeilla:
Antennin toinen pää on noin 12 metrissä ja toinen noin 10 metrissä, vedetty pohjois-eteläsuuntaan, eli parhaiten antennin pitäisi toimia itä-länsisuunnassa. Käytännössä siis aamulla itään ja illalla länteen. Tonttini on loivalla mäellä, joten en saanut siitä täydellistä eznec-mallia, mutta opettelinpa siinä sivussa tuon antenninmallinnusohjelmankin käyttöä. Eznecin kertomat SWR-lukemat eri bandeilla:
- 80m: SWR > 100
- 40m: SWR > 100
- 30m: SWR > 47
- 20m: SWR > 1,5
- 17m: SWR > 15,5
- 15m: SWR > 22,6
- 12m: SWR > 33,2
- 10m: SWR > 44,8
20 metrin bandilla workin saman tien eurooppalaisia, 5 watin tehollakin. Kanadaankin tuli jo eka päivänä yhteys sadalla watilla, ja japsinkin kanssa sain, mutta italialainen sotki yhteyden häiriöillään: ei kuullut minua eikä japsia. Muutaman päivän kokeilun jälkeen huomaan, että DX-yhteydet eivät kovin helposti synny, ellei toisella osapuolella ole vähintään 3-elementtistä beamia: dipolinkäyttäjät eivät tunnu kuulevan minua. Paitsi siis euroopassa. Eurooppalaiset saan siis näillä antennikorkeuksilla myös dipolin pituus-suunnassa, mikä ei ole mikään yllätys: workin italiaa yhtä helposti kuin brittein saaria.
Hauska huomio oli se, että matalahkoon windomiini verrattuna tuo uusi taittodipolini toimii 20 metrillä huikean hyvin...kuulemani signaalit ovat lähes poikkeuksetta 1-monta S-yksikköä vahvemmat kuin windomillani. Kun jenkit kuuluvat selvästi dipolilla, ne hukkuvat kohinaan windomiilla. Riemastuttavaa: elämäni ensimmäinen itse tehty antenni toimii!
Antennivirittimeni mahdollistaa virittämisen kaikilla 30m+ taajuuksilla, ovathan SWR:t eznecinkin mukaan kohtuulliset. Tosin, eipä ole yhteyksiä tullut. Ymmärsin jostain teoriadokumentaatiosta, että tuo antenni ei juurikaan säteile 10 metrillä...sitä ei eznec kyllä paljastanut...mallini ei näköjään ole täydellinen?
Hauska huomio oli se, että matalahkoon windomiini verrattuna tuo uusi taittodipolini toimii 20 metrillä huikean hyvin...kuulemani signaalit ovat lähes poikkeuksetta 1-monta S-yksikköä vahvemmat kuin windomillani. Kun jenkit kuuluvat selvästi dipolilla, ne hukkuvat kohinaan windomiilla. Riemastuttavaa: elämäni ensimmäinen itse tehty antenni toimii!
Antennivirittimeni mahdollistaa virittämisen kaikilla 30m+ taajuuksilla, ovathan SWR:t eznecinkin mukaan kohtuulliset. Tosin, eipä ole yhteyksiä tullut. Ymmärsin jostain teoriadokumentaatiosta, että tuo antenni ei juurikaan säteile 10 metrillä...sitä ei eznec kyllä paljastanut...mallini ei näköjään ole täydellinen?
Thursday, 30 December 2010
Radioamatööri virkosi henkiin
Noniin, aktivoiuduinpa minäkin radioamatöörinä lähes 20 vuoden tauon jälkeen.
Yläasteella 1980-luvun puolivälissä olin vannoutunut ja pitkälle ehtinyt DX-kuuntelija...ainakin seinällä oli viirejä ja maailman radioasemilta olin saanut nipullisen QSL-kortteja. Sitten löysin kirjastosta kirjan, jossa esiteltiin radioamatööritoimintaa. Hurjan kiinnostavalta tuntui, ja pian olin itseopiskellut radioamatööri. Koska asuin Ruotsissa, tunnukseni oli SM4SWF. Asemaa ei ollut, mutta Borlängen teknisen lukion (kyllä, Ruotsissa lukiot jakautuvat tällä tavalla) katolla oli kerhohuoneisto, jonne menin aamutunneilla ja iltapäivisin harjoittelemaan yhteydenpitoa ympäri maailman.
Kohta oli rahat hankittu ensimmäiseen laitteeseen, taisi olla Sommerkampin FTDX-500 tai jotain. Ainakin tämä näyttää tosi samanlaiselta: http://www.rigpix.com/sommerkamp/ftdx505.htm. Samassa myin DX-kuuntelussa käyttämäni liikennevastaanottimen, joka oli jokin 60-luvun putkivehje, jossa oli sellainen uuni, johon vaihdettiin joka bandille oma kide-setti. En muista sen laitteen nimeä, muistaakohan erkkikään?
Olin kuitenkin liian innokas, sillä käräytyin tuosta Sommerkampista putken yrittäessäni lähettää radiaalittomaan vertikaali-antenniini parisataa wattia ilman antennituneria. Olipas raskas takaisku. Ymmärsin impedanssinsovituksen näköjään vain teoriassa, eikä vertikaaliantennin radiaalit tuntuneet mitenkään oleellisilta, kun mulla oli 8 metrin 5-bandin antenni autotallin katolla. Ostin uuden putken, hankin vähän radiaalijohtoa, ja antennitunerin, ja pääsin vihdoin ottamaan yhteyttä maailman radioamatööreihin. Huh, miten hienoa! Auringonpilkkumaksimi lähestyi, ja yhteydenpito Japaniin ja Australiaan oli lastenleikkiä. Siihen aikaanhan ei ollut internettiä, joten oli kova juttu päästä kommunikoimaan ulkomaailmaan ilman kalliita puhelinmaksuja, joten harrastukseni herätti jonkin verran kiinnostusta kaveripiirissäni. Enimmäkseen kai minut silti luokiteltiin oudoksi nörtiksi.
Sähkötystaitoni kehittyi kovasti, ja kun pääsin laivastoon sähköttäjäksi, opin kokeissa ottamaan vastaan 130 merkkiä minuutissa, joka on ymmärtääkseni jokseenkin hyvä saavutus. Sain sitten "A"-luokan (näin se luokitus meni Ruotsissa) sertifikaatin, sain luvan käyttää myös mikrofonia yhteydenpitoon. Kohta naapuri soitti ovikelloa, ja selitti hymyillen, että kuulevat ääntäni sähköuruissaan :) Ongelma ratkesi alipäästösuodattimella , joten tuo häirintätapaus jäi kai meille molemmille lähinnä positiivisena muistoihin.
Kohta sain kaverilta käyttööni Icomin IC-735:n, ja hommahan alkoi luistamaan tosissaan...aloin kilpailla, ja taisin vähän pärjätäkin välillä. Mieleeni jäi kuitenkin erityisesti yhteys MIR-avaruusasemaan.
Kun sitten muutin Suomeen vuonna 1991, myin radiolaitteeni, ja radioamatööritoiminta jäi, melkein 20 vuodeksi siis.
Uusi herätys tuli syksyllä 2007. Ostin ensin kuuntelulaitteen, ja heti aika hyvän sellaisen: AOR AR 7030+. Liityin Suomen Radioamatööriliittoon, hankin luvat Ficoralta...aloin tutustumaan aiheeseen. Jossain vaiheessa sain halvalla huuto.netistä IC-718:n. Hankin lisäksi windom-antennin, G5RV-antennin, ja tutustuin asioihin enimmäkseen kuuntelemalla...tarkoitukseni oli kyllä herätä henkiin tosissaan jossain vaiheessa. Tutustuin uusiin tuuliin, kaikenlaista uutta oli tullut netin myötä: digimodet, WSPR jne. Molemmat lajit opettelin, kytkin tietokoneen rigiin, mutta vain kuuntelumoodissa toistaiseksi.
Vuodenvaihteessa 2011 aloin pitämään sähkötys-yhteyksiä...osallistuin SRAL:n joulukisaan. Ranskalaisten REF-kisaan osallistuin tammikuussa hyvin kevyellä otteella, muutaman tunnin panoksella.
Yläasteella 1980-luvun puolivälissä olin vannoutunut ja pitkälle ehtinyt DX-kuuntelija...ainakin seinällä oli viirejä ja maailman radioasemilta olin saanut nipullisen QSL-kortteja. Sitten löysin kirjastosta kirjan, jossa esiteltiin radioamatööritoimintaa. Hurjan kiinnostavalta tuntui, ja pian olin itseopiskellut radioamatööri. Koska asuin Ruotsissa, tunnukseni oli SM4SWF. Asemaa ei ollut, mutta Borlängen teknisen lukion (kyllä, Ruotsissa lukiot jakautuvat tällä tavalla) katolla oli kerhohuoneisto, jonne menin aamutunneilla ja iltapäivisin harjoittelemaan yhteydenpitoa ympäri maailman.
Kohta oli rahat hankittu ensimmäiseen laitteeseen, taisi olla Sommerkampin FTDX-500 tai jotain. Ainakin tämä näyttää tosi samanlaiselta: http://www.rigpix.com/sommerkamp/ftdx505.htm. Samassa myin DX-kuuntelussa käyttämäni liikennevastaanottimen, joka oli jokin 60-luvun putkivehje, jossa oli sellainen uuni, johon vaihdettiin joka bandille oma kide-setti. En muista sen laitteen nimeä, muistaakohan erkkikään?
Olin kuitenkin liian innokas, sillä käräytyin tuosta Sommerkampista putken yrittäessäni lähettää radiaalittomaan vertikaali-antenniini parisataa wattia ilman antennituneria. Olipas raskas takaisku. Ymmärsin impedanssinsovituksen näköjään vain teoriassa, eikä vertikaaliantennin radiaalit tuntuneet mitenkään oleellisilta, kun mulla oli 8 metrin 5-bandin antenni autotallin katolla. Ostin uuden putken, hankin vähän radiaalijohtoa, ja antennitunerin, ja pääsin vihdoin ottamaan yhteyttä maailman radioamatööreihin. Huh, miten hienoa! Auringonpilkkumaksimi lähestyi, ja yhteydenpito Japaniin ja Australiaan oli lastenleikkiä. Siihen aikaanhan ei ollut internettiä, joten oli kova juttu päästä kommunikoimaan ulkomaailmaan ilman kalliita puhelinmaksuja, joten harrastukseni herätti jonkin verran kiinnostusta kaveripiirissäni. Enimmäkseen kai minut silti luokiteltiin oudoksi nörtiksi.
Sähkötystaitoni kehittyi kovasti, ja kun pääsin laivastoon sähköttäjäksi, opin kokeissa ottamaan vastaan 130 merkkiä minuutissa, joka on ymmärtääkseni jokseenkin hyvä saavutus. Sain sitten "A"-luokan (näin se luokitus meni Ruotsissa) sertifikaatin, sain luvan käyttää myös mikrofonia yhteydenpitoon. Kohta naapuri soitti ovikelloa, ja selitti hymyillen, että kuulevat ääntäni sähköuruissaan :) Ongelma ratkesi alipäästösuodattimella , joten tuo häirintätapaus jäi kai meille molemmille lähinnä positiivisena muistoihin.
Kohta sain kaverilta käyttööni Icomin IC-735:n, ja hommahan alkoi luistamaan tosissaan...aloin kilpailla, ja taisin vähän pärjätäkin välillä. Mieleeni jäi kuitenkin erityisesti yhteys MIR-avaruusasemaan.
Kun sitten muutin Suomeen vuonna 1991, myin radiolaitteeni, ja radioamatööritoiminta jäi, melkein 20 vuodeksi siis.
Uusi herätys tuli syksyllä 2007. Ostin ensin kuuntelulaitteen, ja heti aika hyvän sellaisen: AOR AR 7030+. Liityin Suomen Radioamatööriliittoon, hankin luvat Ficoralta...aloin tutustumaan aiheeseen. Jossain vaiheessa sain halvalla huuto.netistä IC-718:n. Hankin lisäksi windom-antennin, G5RV-antennin, ja tutustuin asioihin enimmäkseen kuuntelemalla...tarkoitukseni oli kyllä herätä henkiin tosissaan jossain vaiheessa. Tutustuin uusiin tuuliin, kaikenlaista uutta oli tullut netin myötä: digimodet, WSPR jne. Molemmat lajit opettelin, kytkin tietokoneen rigiin, mutta vain kuuntelumoodissa toistaiseksi.
Vuodenvaihteessa 2011 aloin pitämään sähkötys-yhteyksiä...osallistuin SRAL:n joulukisaan. Ranskalaisten REF-kisaan osallistuin tammikuussa hyvin kevyellä otteella, muutaman tunnin panoksella.
Subscribe to:
Posts (Atom)