Radioamatööri virkosi henkiin

Noniin, aktivoiuduinpa minäkin radioamatöörinä lähes 20 vuoden tauon jälkeen.

Yläasteella 1980-luvun puolivälissä olin vannoutunut ja pitkälle ehtinyt DX-kuuntelija...ainakin seinällä oli viirejä ja maailman radioasemilta olin saanut nipullisen QSL-kortteja.  Sitten löysin kirjastosta kirjan, jossa esiteltiin radioamatööritoimintaa. Hurjan kiinnostavalta tuntui, ja pian olin itseopiskellut radioamatööri. Koska asuin Ruotsissa, tunnukseni oli SM4SWF. Asemaa ei ollut, mutta Borlängen teknisen lukion (kyllä, Ruotsissa lukiot jakautuvat tällä tavalla) katolla oli kerhohuoneisto, jonne menin aamutunneilla ja iltapäivisin harjoittelemaan yhteydenpitoa ympäri maailman.

Kohta oli rahat hankittu ensimmäiseen laitteeseen, taisi olla Sommerkampin FTDX-500 tai jotain. Ainakin tämä näyttää tosi samanlaiselta: http://www.rigpix.com/sommerkamp/ftdx505.htm. Samassa myin DX-kuuntelussa käyttämäni liikennevastaanottimen, joka oli jokin 60-luvun putkivehje, jossa oli sellainen uuni, johon vaihdettiin joka bandille oma kide-setti. En muista sen laitteen nimeä, muistaakohan erkkikään?

Olin kuitenkin liian innokas, sillä käräytyin tuosta Sommerkampista putken yrittäessäni lähettää radiaalittomaan vertikaali-antenniini parisataa wattia ilman antennituneria. Olipas raskas takaisku. Ymmärsin impedanssinsovituksen näköjään vain teoriassa, eikä vertikaaliantennin radiaalit tuntuneet mitenkään oleellisilta, kun mulla oli 8 metrin 5-bandin antenni autotallin katolla. Ostin uuden putken, hankin vähän radiaalijohtoa, ja antennitunerin, ja pääsin vihdoin ottamaan yhteyttä maailman radioamatööreihin. Huh, miten hienoa! Auringonpilkkumaksimi lähestyi, ja yhteydenpito Japaniin ja Australiaan oli lastenleikkiä. Siihen aikaanhan ei ollut internettiä, joten oli kova juttu päästä kommunikoimaan ulkomaailmaan ilman kalliita puhelinmaksuja, joten harrastukseni herätti jonkin verran kiinnostusta kaveripiirissäni. Enimmäkseen kai minut silti luokiteltiin oudoksi nörtiksi.

Sähkötystaitoni kehittyi kovasti, ja kun pääsin laivastoon sähköttäjäksi, opin kokeissa ottamaan vastaan 130 merkkiä minuutissa, joka on ymmärtääkseni jokseenkin hyvä saavutus. Sain sitten  "A"-luokan (näin se luokitus meni Ruotsissa) sertifikaatin, sain luvan käyttää myös mikrofonia yhteydenpitoon. Kohta naapuri soitti ovikelloa, ja selitti hymyillen, että kuulevat ääntäni sähköuruissaan :) Ongelma ratkesi alipäästösuodattimella , joten tuo häirintätapaus jäi kai meille molemmille lähinnä positiivisena muistoihin.

Kohta sain kaverilta käyttööni Icomin IC-735:n, ja hommahan alkoi luistamaan tosissaan...aloin kilpailla, ja taisin vähän pärjätäkin välillä. Mieleeni jäi kuitenkin erityisesti yhteys MIR-avaruusasemaan.

Kun sitten muutin Suomeen vuonna 1991, myin radiolaitteeni, ja radioamatööritoiminta jäi, melkein 20 vuodeksi siis.

Uusi herätys tuli syksyllä 2007. Ostin ensin kuuntelulaitteen, ja heti aika hyvän sellaisen: AOR AR 7030+. Liityin Suomen Radioamatööriliittoon, hankin luvat Ficoralta...aloin tutustumaan aiheeseen. Jossain vaiheessa sain halvalla huuto.netistä IC-718:n. Hankin lisäksi windom-antennin, G5RV-antennin, ja tutustuin asioihin enimmäkseen kuuntelemalla...tarkoitukseni oli kyllä herätä henkiin tosissaan jossain vaiheessa. Tutustuin uusiin tuuliin, kaikenlaista uutta oli tullut netin myötä: digimodet, WSPR jne. Molemmat lajit opettelin, kytkin tietokoneen rigiin, mutta vain kuuntelumoodissa toistaiseksi.

Vuodenvaihteessa 2011 aloin pitämään sähkötys-yhteyksiä...osallistuin SRAL:n joulukisaan. Ranskalaisten REF-kisaan osallistuin tammikuussa hyvin kevyellä otteella, muutaman tunnin panoksella.